Miten ensitieto tulisi kertoa?
Kun vanhemmille kerrotaan hänen lapsensa vammasta, on lausutuilla sanoilla kauas kantoinen merkitys. Lausutut sanat, ilmeet ja eleet piirtyvät vanhemman mieleen.
Kuka kertoo
On tärkeätä, kuka kertoo vanhemmille lapsen näkövammasta. Toivottavaa olisi, että lääkäri kuuluu sairaalan vakiohenkilökuntaan ja voi siten tavata vanhempia ja vastata heidän kysymyksiinsä. Ihanteellista olisi, jos vammasta kertonut lääkäri toimisi lasta hoitavana lääkärinä jatkossakin tai ainakin muuten tapaisi vanhempia ja voisi vastata heidän kysymyksiinsä myöhemmin.
Missä kerrotaan?
Sairaalan tai poliklinikan käytävä ei ole oikea paikka tällaisen asian kertomiselle. Rauhallinen huone pitäisi löytyä, samoin riittävästi aikaa.
Ketkä ovat läsnä?
Molempien vanhempien pitää olla läsnä, kun tieto lapsen näkövammasta on varmistunut. Asiaa ei saa kertoa vain toiselle vanhemmista.
Mitä kerrotaan?
Tieto luo tuskaa. Lääkärin on osattava tulkita minkä verran vanhemmat ovat valmiita vastaanottamaan. Tulevaisuuden kauhukuvia ei saa maalailla, vaan on kannustettava ja luotava selviytymisen ilmapiiriä.
Perheen tuki
Ensitiedon jälkeen perhe tarvitsee ammatti-ihmisen tukea ja keskusteluapua. Vanhemmille on kerrottava tahoista, joista voi saada apua, vaikka he eivät olisi sillä hetkellä valmiita sitä hakemaan. Alkuvaiheessa kuntoutusohjaajan pitäisi käydä perheen luona viikoittain. Perhettä ei saa jättää yksin. Vanhempia on tuettava selviytymään ja käymään surua läpi.
Jaatinen ry: Ensitiedon antaminen, irlantilainen suositus
Kehitysvammaisten Tukiliiton julkaisusarja 1/2014: Hyvä ensitieto kantaa
Silmäterä 3/2021 -digilehti Ensitiedon antamista syytä kehittää (s. 32)
Silmäterä-lehti 4/2012 Sanat jotka eivät unohdu (s. 30)
Silmaterä-lehti 4/09 Ensitieto muuttaa elämän (s. 48)
