Miten ensitieto tulisi kertoa?

ruoka_vava_ol12_01”Se millä sanoilla ja sävyillä vanhemmille kerrotaan, että heidän lapsensa on näkövammainen, on tärkeää, sillä he muistavat nämä sanat loppuelämänsä”, kirjoittaa Päivi Frick, sokean 3-vuotiaan Klaus-pojan äiti. Päivi Frick listasi ne tärkeät asiat, jotka lääkäreiden tulisi ottaa huomioon kertoessaan perheelle tuskallisen ensitiedon.

Vanhempia ei saisi arvioida. Usein hoitohenkilökunnan ilmeet jo viestivät, että kaikki ei ole kunnossa. Silloin pitää vastata rehellisesti ja suoraan tehtyihin kysymyksiin. Ei ole suotavaa, että tilanteesta tehdään opetustapahtuma, jossa lauma kandidaatteja puistelee kauhuissaan päätään. Vanhempien hätä on jo riittävä muutenkin, sitä ei pidä lisätä. Se millä sävyillä ja sanoilla asia ilmaistaan, on tärkeää, sillä vanhemmat muistavat nämä asiat loppuelämänsä.
– Muistakaa, että lapsenne on aina omasta mielestään täydellinen, sanoi meille lapsemme sokeudesta kertonut lääkäri. Näillä sanoilla on ollut suuri merkitys.

Kuka kertoo

On tärkeätä kuka kertoo vanhemmille lapsen näkövammasta. Toivottavaa olisi, että lääkäri kuuluu sairaalan vakiohenkilökuntaan ja voi siten tavata vanhempia ja vastata heidän kysymyksiinsä. Ihanteellista olisi, jos vammasta kertonut lääkäri toimisi lasta hoitavana lääkärinä jatkossakin tai ainakin muuten tapaisi vanhempia ja voisi vastata heidän kysymyksiinsä myöhemmin.

Missä kerrotaan?

Sairaalan tai poliklinikan käytävä ei ole oikea paikka tällaisen asian kertomiselle. Rauhallinen huone pitäisi löytyä, samoin riittävästi aikaa.

Ketkä ovat läsnä?

Molempien vanhempien pitää olla läsnä, kun tieto lapsen näkövammasta on varmistunut. Asiaa ei saa kertoa vain toiselle vanhemmista.

Mitä kerrotaan?

Tieto luo tuskaa. Lääkärin on osattava tulkita minkä verran vanhemmat ovat valmiita vastaanottamaan. Tulevaisuuden kauhukuvia ei saa maalailla, vaan on kannustettava ja luotava selviytymisen ilmapiiriä.

Perheen tuki

Ensitiedon jälkeen perhe tarvitsee ammatti-ihmisen tukea ja keskusteluapua. Vanhemmille on kerrottava tahoista, joista voi saada apua, vaikka he eivät olisi sillä hetkellä valmiita sitä hakemaan. Alkuvaiheessa kuntoutusohjaajan pitäisi käydä perheen luona viikoittain. Perhettä ei saa jättää yksin. Vanhempia on tuettava selviytymään ja käymään surua läpi.

Päivi Frick, Silmäterä 4/2007

Jaatinen ry: Ensitiedon antaminen, irlantilainen suositus (suomennettuna)

pdfsmall Kehitysvammaisten Tukiliiton julkaisusarja 1/2014: Hyvä ensitieto kantaa

pdfsmallSilmäterä-lehti 4/2012 Sanat jotka eivät unohdu (s.30)

pdfsmallSilmaterä-lehti 4/09 Ensitieto muuttaa elämän (s. 48)