Opiskelen Helsingin Yliopistossa erityispedagogiikkaa ja olen kiinnostunut näkövammaisten lapsiin ja nuoriin liittyvistä osallisuuden kysymyksistä. Tunne osallisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta on kytköksissä siihen, millaiseksi käsitys itsestä ja omista kyvyistä muodostuu.
Ruotsalaiset tutkijat Szänyi ja Söderqvist Dunker (2015) ovat pilkkoneet osallisuuden kuuteen osa-alueeseen: saavutettavuus, kiinnostus, yhteistoiminta, itsemääräämisoikeus, hyväksytyksi ja tunnistetuksi tuleminen sekä yhteenkuuluvuuden tunne.
Onko sinulla hyviä kokemuksia, toimintamalleja, oivalluksia tai ajatuksia liittyen näkövammaisen lapsen osallisuuteen? Miten näkövammaisen osallisuus on onnistuneesti huomioitu varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa? Milloin ja miten näkövammainen lapsi on osallisena varhaiskasvatuksessa tai peruskoulussa?
Etsin kokemuksia ja kertomuksia hyvistä toimintamalleista ja oivalluksista, jotka ovat lisänneet näkövammaisen lapsen osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta varhaiskasvatuksessa tai peruskoulussa. Pistä hyvä kiertämään – kertomuksia voi kirjoittaa omainen, ammattilainen tai näkövammainen itse. Kaikki näkövammaisen lapsen osallisuuteen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen myönteisesti vaikuttaneet toimintamallit ja niiden kuvaukset ovat tervetulleita! Kirjoita vapaamuotoinen kuvaus kokemuksestasi tai toimintamallistasi ja lähetä se minulle sähköpostiin maarit.tormikoski-hampf@helsinki.fi
Pistetään hyvät käytänteet yhdessä jakoon!
Maarit Törmikoski-Hampf, erityispedagogiikan opiskelija
Lähde: Szönyi, K. & Söderqvist Dunkers, T. 2015. Delaktighet: Ett arbetssätt i skolan. Stockholm: Special pedagogiska skolmyndigheten.
