Toiseksi viimeisen leiripäivän aamuna leiriohjaajat Anniina Latikka ja Miika Honkanen ryhtyivät valmistelemaan aarteenmetsästystä.
Reitti suunniteltiin niin, että näkövammaiset lapset pystyivät käyttämään hyväksi mm. kuuloaistia aarteita etsiessään. Tarvittaessa piiloja myös helpotettiin ja ylimääräisiä neuvojakin annettiin.
– Vaikka Sopukan maasto voi tuntua vaikealta, ovat lapset oppineet erilaisia reittejä tosi hyvin, totesi Miika Honkanen.
Itse aarteet sopivat hyvin leirin henkeen. Ne olivat nimittäin vesipulloja. Ennen aarteenmetsästystä leiriläiset ja ohjaajat kokoontuivat Sopukan pihalle ringiksi. Vuorossa oli ensimmäisen leirimitalin jakaminen. Sen sai Urho pianovirtuaalisuudestaan. Mitali jaettiin jo etukäteen, koska Urho lopetti leirin jo vähän aikaisemmin kuin muut.
Siitäkin muistutettiin, että keskiviikkoiltana jaettaisiin vielä viimeisiä huoneiden siivouspisteitä. Joku leiriläisistä huokaisi ääneen…
Sopukka toimi hyvin
Näkövammaiset lapset ry:n järjestämä 8–13-vuotiaiden kesäleiri pidettiin Koulutuskeskus Sopukassa Sipoossa juhannusviikolla.
– Tämä on meille sopiva paikka. Moni asia on riittävän lähellä, ja koko Sopukka on varattu vain meille. Palvelu on ollut ystävällistä.
Tilanne on hyvä kaikille terveysturvallisuudenkin takia, kertoi Anniina Latikka. Hän itse on osallistunut monille näkövammaisten lasten leireille 9-vuotiaasta lähtien.
– Kesäleirit olivat ainakin minulle lapsuuden parasta aikaa.
Leireillä sai uusia kavereita ja oppi uusia asioita, itsenäistymäänkin. Leirille osallistui 14 näkövammaista lasta, joista noin puolet on sokeita ja puolet heikkonäköisiä. Yhdellä lapsella oli mukana oma henkilökohtainen avustaja. Ohjaajia leirillä oli puolet lasten lukumäärästä, siis seitsemän.
– Pientä koti-ikävää on esiintynyt, mutta se kuuluu asiaa. Kenenkään leiri ei ole kuitenkaan mennyt pilalle sen takia, kertoi leirinjohtaja Miika Honkanen.
Kukaan ei jää yksin
Ohjaajat kuvailevat leiriläisiä hyvin reippaiksi ja auttavaisiksi toisiaan kohtaan. Leirin aikana on treenattu myös paljon erilaisia itsenäistymiseen liittyviä pieniäkin taitoja oman voileivän voitelusta saakka. Petaamisen ja pukeutumisen kaltaiset aamurutiinit sujuvat monelta jo hyvin. Apu ja oppiminen kulkivat leirillä moneen suuntaan. Heikkonäköiset lapset auttoivat sokeita leiriläisiä vaikkapa liikkumisessa, ja vastaavasti sokeat lapset opettivat pistekirjoitusta niille, jotka eivät sitä osanneet. Se, kuinka paljon leirillä pitää olla järjestettyä toimintaa, on veteen piirretty viiva.
– Lapset pitävät myös siitä, että on aikaa vain hengailla toisten kanssa tai jutella vaikka ohjaajille, kertoi Miika Honkanen.
Leirin kirjoittamattomiin sääntöihin kuului sekin, että kukaan ei jää koskaan yksin. Leirien kestosuosikki on uiminen, niin tälläkin leirillä.
– Kävimme uimassa Sopukan altaassa, sillä uimarantaa ei lähistöllä ollut, vaikka leirikeskus sijaitseekin aivan meren rannalla.Myöskään läheisen Östersundomin asuinalueella ei ole kunnon uimarantaa, totesi Anniina Latikka.
Östersundomin retkikin jäi tekemättä, sillä juuri retkelle lähdettäessä Sipoon ylle saapui kova ukonilma.
Lotta, Saara ja Jasu
13-vuotiaat leiriläiset Lotta ja Saara odottivat pihalla muita leiriläisiä ja ohjaajia. Heidän mielestään parasta leiriohjelmassa oli ollut edellisen päivän olympialaiset. He kummatkin ovat olleet leireillä myös aikaisemmin.
9-vuotias Jasu Jääskeläinen Jyväskylästä tuli vuorollaan aarteenmetsästyksen askartelupisteeseen.
– Sisareni toi minut leirille, jossa onkin ollut tosi mukavaa. Kivointa on ollut uinti. Koti-ikävää en ole juuri potenut, mutta eilen illalla (tiistai) soitin kuitenkin kotiin. Puhuin puhelimessa sekä vanhempien että sisarusten kanssa. Ensi syksynä neljännellä luokalla aloittava Jasu kertoi saaneensa leirillä uusi kavereita.
– Olen kertonut leirillä myös vitsejä, osaan niitä sekä suomeksi että englanniksi.
Ohjaajakin oppii leirillä
Erityisopettajaksi aikova Jenni Taalikka oli yksi leirin ohjaajista. Hänen torstain aamupäiväohjelmansa piti sisällään askartelua lasten kanssa. Hän haaveilee tulevaisuudessa erityisopettajan ammatista.
– Ohjaaja oppii leirillä paljon. Täällä voi kehittää luovasti uusia taitoja ja toimia näkövammaisten lasten kanssa.
Hän haluaisi päästä joskus opettajaksi kouluun, jossa olisi myös näkövammaisia lapsia.
– Moni asia voitaisiin tehdä kouluissa nykyistä paremmin näkövammaisten lasten näkökulmasta. Viime kädessä kaikki riippuu opettajista, miten he pystyvät tulemaan omasta opettajan kuplastaan ulos.
Ella
Askartelupisteen kaltaisissa paikoissa puhuttiin ohjaajien kanssa ihan muista asioista: koulusta, kavereista, liikuntatuntien tylsyydestä jne.
– Sillä, miten muut luokkakaverit suhtautuvat vaikkapa uuteen näkövammaiseen luokkatoveriin, on iso merkitys. Usein opettaja ei kerro muulle luokalle, minkälaisia apuvälineitä hän käyttää tai mitä näkövamma tarkoittaa lapsen elämän kannalta.
Kaikki tällainen auttaisi näkövammaista lasta, Jenni Taalikka jatkoi.
Lempäälästä kotoisin oleva leiriläinen, 10-vuotias Ella Sarén, luki Sopukan isossa salissa pisteillä taideteosta, johon liittyy kohokuvana esitetyt Sopukan rakennukset sekä pistekirjoituksella kirjoitettu leirin nimi ja paikka.
– Osaan lukea pisteillä, Ella kertoi.
Hän olisi voinut olla leirillä vähän pidempäänkin, sillä aika on kulunut hyvin nopeasti.
– Ohjelma on ollut kivaa ja ohjaajat mukavia. Olen saanut uusia kavereita. Täältä on surullista lähteä. En ole myöskään potenut koti-ikävää. Täytyy soittaa illalla äidille, ettei hän huolestu.
Amanda, Otto
Amanda ja Ella jakavat leirillä huoneen. He eivät tunne entuudestaan, mutta ovat ystävystyneet nyt leirillä.
– Minulla on vähän huono omatunto siitä, että en ole muistanut soittaa äidille. Illalla on yleensä väsyttänyt aika tavalla päivän tekemisistä.
Hän haluaa osallistua leireille jatkossakin.
– Ohjelmaa on ollut sopivan paljon, ja pidän ohjaajista, kymmenvuotias Amanda kertoo.
Myös sipoolainen, Söderkullassa asuva Otto Clark on 10-vuotias ja menee ensi vuonna neloselle. Otto on sokea. Hänkin on pitänyt leiristä, sen ohjelmasta (erityisesti uimisesta) ja ohjaajista kovastikin.
– Vapaa-aikaakin on onneksi riittävästi.
Hän odottaa myös kovasti viimeisen illan bileitä esityksineen ja herkkuineen. Juhannusta hän aikoo viettää oman ja tuttavaperheen kanssa.
Teksti ja kuvat TIINA RUULIO
Tämä artikkeli on julkaistu Silmäterässä 3/2021.
